Itseilmaisu käsillä tehden, erilaisia materiaaleja ja tekniikoita käyttäen on aina ollut tärkeä osa elämääni. Lapsesta lähtien olen osallistunut lukuisille kädentaitokursseille ja harrastanut monenlaista värkkäämistä huovutuksesta betonitöihin ja mosaiikista kodin remontteihin. Olen ja olen ollut utelias ja halukas opettelemaan uutta. Ruostumattomasta teräksestä on tullut rakkain, vaikkakin fyysisesti raskain työstettävä materiaali. Teräs on kylmää ja kovaa mutta haluan saada sen näyttämään ja tuntumaan pehmeältä.
Olen ollut metallialan yrittäjä vuodesta 1995 lähtien ja perheyrityksessämme valmistamme alihankintana paloautojen kalustokehiä. Mieheni opetti minut 90-luvun alussa hitsaamaan ja käyttämään kaikkia metallipajan työkaluja ja -koneita. Siitä lähtien olen opetellut, harjoitellut ja kehittänyt omaa hitsaustekniikkaani sekä itsenäisesti, että konsultoimalla muita hitsareita ja metallialan osaajia. Paloautojen rakentamisen ohessa kerään talteen metallirakenteiden tai -osien valmistuksessa yli jääviä hukkapaloja. Hankin myös ohutlevyteollisuudesta jäävää kierrätysterästä. Näistä keräämistäni palasista kokoan teoksia rälläköimällä, taivuttamalla ja hitsaamalla. Ensimmäisen terästeokseni tein noin 25 vuotta sitten ja samalla heräsi unelma omasta näyttelystä. Vuosien varrella olin mukana yhteisnäyttelyissä, mutta se ensimmäinen oma näyttelyni, unelmani, toteutui vuonna 2017 Höyry-Galleriassa, Korpilahdella. Sittemmin minulla on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä varsin erilaisissa paikoissa. Olen myös osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin eri puolella Suomea.
Luonto on minulle hyvin tärkeä inspiraation lähde. Sieltä löytyy vahvoja viittauksia ihmisyyteen ja elämäämme. Teokset syntyvät ajatusten ja tunteiden herättämistä mielikuvista. Ne ovat vahvasti tarinallisia ja sisältävät runsaasti symboliikka. Teokset kertovat muun muassa sisäisestä voimasta, jota meillä kaikilla on. Ikävä kyllä, tuota voimaa ja omaa arvoamme emme maailman kiireessä ja pyörteessä aina ehkä huomaa, kun keskitymme niin tiukasti pelkästään siihen mitä näemme, mitä meiltä puuttuu tai mitä muuta vielä haluamme. Pitäisi muistaa, että jokainen on hyvä jossain, eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea.
Työskentelyssäni kierrätysmateriaalin määrän rajallisuus luo haasteita mutta tuo mielenkiintoa tekemiseen. Teen luonnoksia piirtämällä, mutta hyvin usein luonnostelen myös sanoilla ja tajunnanvirran kaltaisilla kirjoituksilla. Käytettävissä oleva materiaali viime kädessä määrittelee, millainen hahmo luonnoksista syntyy. Teosten tekeminen onkin varsin intensiivinen ja vuorovaikutteinen prosessi. Valjastan ajatuksen tai idean ikään kuin valjastaisin hevosen ja kun meno käy tasaiseksi, päästän irti ohjaksista. Samoin kuin hevonen osaa itsekseen kotiin, teos osoittaa tien haluamaansa lopputulokseen.
