Itseilmaisu käsillä tehden, erilaisia materiaaleja ja tekniikoita käyttäen on aina ollut tärkeä osa elämääni. Lapsesta lähtien olen osallistunut lukuisille kädentaitokursseille ja harrastanut monenlaista värkkäämistä huovutuksesta betonitöihin ja mosaiikkitöistä kodin remontteihin. Ruostumattomasta teräksestä on tullut rakkain, vaikkakin fyysisesti raskain työstettävä materiaali. Teräs on kylmää ja kovaa mutta haluan saada sen näyttämään ja tuntumaan pehmeältä.
Olen ollut metallialan yrittäjä vuodesta 1995 lähtien ja perheyrityksessämme valmistamme alihankintana paloautojen kalustokehiä. Ajauduin alalle sattumalta ja osin pakon sanelemana. Olin opiskelemassa pukuompelijaksi, kun mieheni veli joka oli mieheni työnantaja, yllättäen menehtyi ja pohdinnan tuloksena päädyimme jatkamaan työtään perustaen oman yrityksen. Mieheni opetti minut hitsaamaan ja käyttämään kaikkia metallipajan työkaluja ja -koneita. Paloautojen rakentamisen ohessa olen vuosien ajan kerännyt talteen metallirakenteiden tai -osien valmistuksessa yli jääviä hukkapaloja. Hankin myös ohutlevyteollisuudesta jäävää kierrätysterästä. Näistä keräämistäni palasista kokoan teoksia hitsaamalla. Ensimmäisen terästeokseni tein 20 vuotta sitten ja samalla heräsi unelma omasta näyttelystä. Vuosien varrella olen ollut mukana yhteisnäyttelyissä, mutta se ensimmäinen oma näyttelyni, unelmani, toteutui vuonna 2017 Höyry-Galleriassa, Korpilahdella. Sittemmin minulla on ollut lukuisia näyttelyitä varsin erilaisissa paikoissa. Tulevaisuudessa toivon voivani keskittyä enemmän taiteen kuin paloautojen tekemiseen. Toiminimen perustaminen taiteelliseen luomiseen, helmikuussa 2020 oli yksi iso askel tätä tulevaisuudennäkymää kohti.
Luonto on minulle hyvin tärkeä inspiraation lähde. Sieltä löytyy vahvoja viittauksia ihmisyyteen ja elämäämme. Teokset syntyvät ajatusten ja tunteiden herättämistä mielikuvista ja kertovat muun muassa sisäisestä voimasta, jota meillä kaikilla on vaikka saatamme tuntea itsemme toisinaan jollain tavoin ”kädettömiksi”. Ikävä kyllä, tuota voimaa ja omaa arvoamme emme maailman kiireessä ja pyörteessä aina ehkä huomaa, kun keskitymme niin tiukasti pelkästään siihen mitä näemme, mitä meiltä puuttuu tai mitä muuta vielä haluamme. Pitäisi muistaa, että jokainen on hyvä jossain, eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea.
Meri ja merenneitojen salaperäinen maailma meren pinnan alla kiehtovat. Meillä kaikilla on pinnan alla asioita, jotka eivät näy ulospäin, joita emme halua näyttää, eivätkä kaikki ehkä halua niitä nähdä. Tämä voi aiheuttaa toisinaan väärinymmärryksiä tai ristiriitoja. Meren pinta voi näyttää tyyneltä ja seesteiseltä, mutta pinnan alla voi olla meneillään valtaisa taistelu ja myllerrys. Toisaalta raivoavan myrskyn alla, kivenkolossa tai merikasvin lehtien lomassa voi olla pelkoa, surua, ikävää tai ahdistusta vailla mahdollisuutta tulla nähdyksi, huomatuksi ja helpotetuksi.
Työskentelyssäni kierrätysmateriaalin määrän rajallisuus luo haasteita mutta tuo mielenkiintoa tekemiseen. Teen luonnoksia piirtämällä, mutta hyvin usein luonnostelen myös sanoilla ja tajunnanvirran omaisilla kirjoituksilla. Käytettävissä oleva materiaali viime kädessä määrittelee millainen hahmo luonnoksista syntyy. Teosten tekeminen onkin hyvin intensiivinen ja vuorovaikutteinen prosessi. Valjastan ajatuksen ikään kuin valjastaisin hevosen ja kun meno käy tasaiseksi, päästän irti ohjaksista. Samoin kuin hevonen osaa itsekseen kotiin, teos osoittaa tien haluamaansa lopputulokseen.