Meriperhosen päiväkirja

Suvi Nurmi 3.7.-29.8.2021

”Jokainen joka kirjoittaa päiväkirjaa, tekee sen omalla tavallaan. Joku kirjoittaa joka päivä kaikesta tavallisesta, joku toinen taas kirjaa ylös ainoastaan mieltä ravistavia, voimakkaita tunteita herättäviä asioita. Joku ei kirjoita vaan tallentaa asiat mieleensä, joku ei välitä tallentaa mitään. Onneksi ei ole määrättyä, yhtä oikeaa tapaa kirjoittaa päiväkirjaa vaan jokainen voi valita tyylinsä itse.”

Näyttelyni, Meriperhosen päiväkirja koostuu ruostumattomasta kierrätysteräksestä hitsatuista teoksista. Useimmat teokseni ovat vahvasti tarinallisia ja sisältävät paljon symboliikkaa, ajatuksia ja tunteita. Luonto on vahvasti mukana aihemaailmassa. Teokset voi nähdä tällaisena, ikään kuin päiväkirjamaisena kokonaisuutena, joka kasvaa ja jatkuu ajan ja elämän mukana.

Kokemus taideteosta katsottaessa on aina paljon enemmän kuin se, mitä taiteilijana ajattelen teosta tehdessäni. Katsoja liittää teokseen omat tunteensa, muistonsa ja merkityksensä. Katsojalla on myös aina täysi oikeus ja päätösvalta nähdä ja kokea teos omasta näkökulmastaan käsin, huolimatta siitä, että haluaisin teoksessa nähtävän jotain tiettyä itselleni merkityksellistä. Nämä erilaisista kulmista käsin tehdyt tulkinnat voivat joskus olla kovasti toisistaan poikkeavia, mutta silti ne täydentävät teoksen tarinaa ja siitä tulee kunkin kohdalla oikea. Toivon, että Meriperhosen päiväkirja tavoittaa sydämiä ja herättää ajatuksia.

Jättiläinen

14.4.2020

”Näin viime yönä tosi omituista unta. Kaikki ötökät olivat muuttuneet jättimäisen suuriksi ja ne jahtasivat kaikkia. Tai siis osa oli tosi kilttejä ja kantoivat lapsia selässään. En tiedä mitä tuosta unesta pitäisi ajatella. Kyllähän tämä maailma koko ajan muuttuu, mutta että ihan tuollaista en ollut ajatellut. Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan.. No mutta, tänään on ollut ihan hyvä päivä. Sää on kolea, mutta niinhän se usein on, tähän aikaan vuodesta.”

Minä olin täällä

5.2.2021

”Minä kaipaan heitä niin kovasti. Välillä tuntuu siltä, että he ovat vielä täällä, Mutta en saa heitä takaisin. En vaikka kuinka toivoisin. Kumpa voisin vielä jutella heidän kanssaan. Kuinka tärkeitä he minulle olivatkaan. (Taas itkettää..) Vaikka kyllä he tietävät mitä he minulle merkitsivät. Kerroin sen aika monta kertaa. Uskon, että he katselevat meitä tuolta jostain ja lähettelevät pikku viestejä, kun niitä tarvitsen. Minä haluaisin jättää itsestäni paloja tähän maailmaan, sellaisia joista huokuisi loputon rakkaus ja ne kaikki kirkuisivat yhteen ääneen: ”Minäkin olin täällä..”

Lady of the sea

26.2.2021

”Lady oli tänään hurjana. Ei se vaan ole oikein, että joka paikka sotketaan eikä pidetä huolta yhteisetä maailmastamme. Jotkut toimii kuten pitää, mutta liian moni vähät välittää. Olen siinä asiassa Ladyn kanssa ihan samaa mieltä. Kyllä taitaa kohta komento muuttua kun Lady saa tarpeekseen tästä hölmöilystä ja laittaa väen ruotuun. Noh, katsotaan kuinka tässä käy. Nyt käyn nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys.”

Perhoskuiskaaja

6.5.2020

”Olipas se hassun näköistä, kun sinisiivet koitti lähteä lentämään. Pelkäsivät sitä korkeutta ihan mahdottomasti. Kyllä niiden vaan täytyy opetella, koska niille annettu siivet. Mutta ymmärrän kyllä, että siinä hommassa moni asia saattaa pelottaa. Mitä jos voimat loppuu? Mitä jos kotka tai korento vie? Mitä jos joutuu myrskyyn?  Mitä jos siivet onkin epäkuntoiset ja jotenkin oudot ja toiset nauraa ja pilkkaa? Onneksi on joku kuka kannustaa ja auttaa alkuun. Ja varmaan ne voivat vielä palata kysymään neuvoja ja ihan vaan kuulumisia vaihtamaan. Kyllä jokainen tarvitsee toisia, vaikka olisi olevinaan kuinka vahva ja itsellinen. Onneksi ei tarvitsekaan pärjätä yksin vaan on tuollaisia tsemppareita.”

Opus 1 & 2

22.4.2021

”Korennolla oli tänään kova homma, kun sen piti siirtää iso kasa tietoa kalliolta metsän laitaan. Katselin sen lentoa ja olihan se vähän huteraa. Aika paljon tuo tieto näyttää painavan. Hankalaa siirtää. Mutta tärkeä työ tuokin. Jos ei tieto siirry, niin kukaan ei opi mitään. Tai oppii jotain itsekseen ihmettelemällä tai kantapään kautta, mutta se on kovin epävarmaa. Joskus tuota tietoa on kyllä liikaa korennon kannettavaksi, luulen… Noh, tänään minun ei tarvitse tietää enää mitään ja voin käydä hyvillä mielin nukkumaan. Huomenna on uudet jutut.”

Meriperhosen päiväkirja

1.4.2021

”Hei, me lennettiin tänään tosi korkealla. Yhdessä on niin mukava matkustaa. Toiselle voi kertoa jos on jotain murheita ja ilot on niin paljon suurempia, kun yhdessä nauretaan. Jonkun mielestä tämä meidän ystävyys on jotenkin kummallista, kun ollaan muka niin kovin erilaisia. Mutta mitäpä se kellenkään kuuluu. Vaikka tottahan se on..Toisella on pyrstö ja toisella siivet.. meidän maailmatkin on erilaisia, mutta ajatukset meillä  on varsin samankaltaiset. Tai ei oo aina. Voi olla joskus erimieltäkin. Illalla käydään vielä katsomassa auringonlaskua ja sitten levolle.” 

Rosy day for a change

12.6.2020

”Kyllä on maailmankirjassa kääntynyt luettavaksi ihmeellinen sivu, kun kaikki tuntuu onnistuvan. Murhetta oon kantanu jo kauan, mutta tänään on löytynyt paljon hyvää. Asiat onnistuu ihan itsestään. Onhan se vähän oudon tuntuista, kun epäonnen sijaan kohdalle tulee näin paljon kaunista ja hyvää ja voisihan tähän tottuakin. Vaan osaisiko sitä enää arvostaa, jos kaikki päivät olisivat toistensa kopioita ja onnen hetkiä ja onnistumisia täynnä. Ei voi tietää kun ei ole kohdalle sattunut. Mutta on kyllä suloista ja ihanaa, kun voi hetken vaan liitää hyvänolon tunteessa.”

”Don`t be so sad”, the frog said, ” you are not alone”

23.6.2021

”Kun asiat ei suju, niin ne ei tosiaan suju. Toisinaan olo on niin loputtoman yksinäinen. Vaikka kuinka parhaansa yrittää, niin ei se vaan tunnu riittävän. Onneksi kaikkein surkeimmallakin hetkellä tuntuu aina myös löytyvän joku, joka huomaa surun ja murheen ja myös sen läpi. Ei se aina ole juuri se kenet toivoisi rinnalle kulkemaan, mutta eihän se haittaa. Riittää, että on joku, eikä tarvitse olla yksin murheensa kanssa. Sillä yhdessä ne surut voitetaan. Tavalla tai toisella suru jaetaan yhdessä. Joskus kuvittelen, että kyllähän minä tämän yksinkin selvitän, mutta huomamattani olen kantanut murheeni niin sammakolle kuin keijullekin ja ovat ottaneet osan surustani kannettavakseen. Täytyy muistaa kiittää heitä, kun seuraavan kerran nähdään.”

Levähdys hiljaisuudessa

7.6.2017

”Voi ihanuus tätä joutilaisuuden suloista tunnetta. Olen tänään nauttinut lämpimästä kesäsäästä ja uittanut varpaita laiturin nokassa. Kaikella on aikansa ja paikkansa, se on niin totta. Lepo ja rauhoittuminen tuli tänään tarpeeseen. En aina muista huilata. Pitäisi olla joku kello tai mittari joka kertoo, milloin on aika pysähtyä ja ottaa rennosti. Ei sitä itse aina huomaa kun on niin paljon kaikkea kivaa nähtävää ja koettavaa. Mutta tänään huomasin ja olen siitä iloinen.”